Tax
Virtuaalivaluuttojen verotus hakee muotoaan
July 10, 2018
0

Virtuaalivaluutoilla on useita käyttötarkoituksia. Perinteisimmillään virtuaalivaluuttaa käytetään tavallisen valuutan tavoin tavaroiden ja palveluiden maksamiseen tai (spekulatiivisena) sijoituksena. Virtuaalivaluutan on myös ”modernina kultana” mielletty tuovan sijoitussalkkuun merkittävää hajautushyötyä, koska virtuaalivaluutan arvo ei ole ainakaan vahvasti sidoksissa muiden omaisuusluokkien arvonkehitykseen. Innovatiivisemmista käyttötarkoituksista voidaan mainita esimerkiksi rahoituksen hankinta ns. ICO:n (Initial Coin Offering) kautta. Käytännössä olemme myös nähneet virtuaalivaluuttaa käytettävän muun muassa henkilöstön sitouttamis- ja kannustinjärjestelyissä.

Hannes Snellman on HEL Techin yhteistyöyritys ja mukana myös syyskuun tapaamisessa, jonka aiheina ovat kryptovaluutat ja lohkoketjut. Seuraavaksi tarkastelemme tapaamista silmällä pitäen muutamaa kysymystä, jotka ovat viime aikoina puhuttaneet virtuaalivaluuttojen verotuksen saralla.

Yleistä virtuaalivaluuttojen verotuksen kehityksestä

Virtuaalivaluuttojen ollessa suhteellisen uusi ja kehittyvä ilmiö, kaikkiin niitä koskeviin kysymyksiin ei ole vielä tässä vaiheessa olemassa vastauksia. Verohallinto esitti vuoden 2013 ohjeessaan käsityksensä siitä, miten tiettyihin virtuaalivaluuttoja koskeviin kysymyksiin tulisi vastata. Ohjeen mukaan virtuaalivaluuttoihin ei esimerkiksi sovelleta virallista valuuttaa koskevia verotusperiaatteita. Sittemmin Keskusverolautakunta on ennättänyt antaa Ether-virtuaalivaluuttaa koskevan ennakkoratkaisun KVL 54/2017 (ks. linkki). Ennakkoratkaisu ei kuitenkaan ole lainvoimainen, sillä siitä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen loppuvuodesta 2017. Verohallinto puolestaan julkaisi viime viikolla 2.7.2018 virtuaalivaluuttojen verotusta koskevan päivitetyn ohjeensa (ks. linkki). Uusi ohje on edeltäjäänsä laajempi ja kattaa vanhasta ohjeesta poiketen muun muassa useampia louhinnan muotoja sekä muutamia arvonlisäverotukseen liittyviä näkökohtia. Verohallinto on jossain määrin muuttanut kantaansa, mikä selittäneekin aihepiiristä viime aikoina käydyn voimakkaan keskustelun.

Vain muutama päivä Verohallinnon uuden ohjeen julkaisun jälkeen Helsingin hallinto-oikeus antoi 6.7.2018 ratkaisun 18/0426/3 (ei lainvoimainen, ks. linkki). Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu on osittain ristiriidassa Keskusverolautakunnan ennakkoratkaisun ja Verohallinnon ohjeen kanssa, mikä osaltaan kuvastaa uuteen ilmiöön liittyvien verokysymysten tulkinnanvaraisuutta. Uuteen ilmiöön liittyvien verokysymysten tulkinnanvaraisuus on sinänsä normaalia. Valituksenalaisten ratkaisuiden perusteella ei tule tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, vaan suositeltavaa on odottaa, kunnes tulkinnanvaraisista kysymyksistä saadaan lainvoimaisia ja oikeustilaa selventäviä ratkaisuja. Samoin tulee muistaa Verohallinnon ohjeiden luonne sitomattomina, mutta käytännössä verotuskäytäntöä ohjaavina lähteinä.

Onko virtuaalivaluutan vaihto toiseen verotettava tapahtuma?

Verohallinnon vuoden 2013 ohjeen mukaan virtuaalivaluutan vaihto toiseen ei realisoi verotusta, minkä myös Verohallinnon edustaja vahvisti syksyllä 2017 Kauppalehdelle (ks. linkki). Verohallinnon uuden ohjeen linjaus, jonka mukaan virtuaalivaluutan vaihto toiseen realisoi verotuksen, oli tätä taustaa vasten yllättävä. Ohje ei perustele linjauksen muutosta.

Myös yllä mainittu Helsingin hallinto-oikeuden tuore ratkaisu 18/0426/3 (ei lainvoimainen) vahvistaa Verohallinnon uuden kannan, että virtuaalivaluutan vaihto toiseen realisoi verotuksen. Tapauksessa oli kyse bitcoinien vaihtamisesta ethereihin ja toisinpäin. Verohallinto oli ennakkoratkaisussaan katsonut, että arvonnousu ei realisoidu vielä virtuaalivaluuttaa toiseen vaihdettaessa, mutta kysymys päätyi hallinto-oikeuden ratkaistavaksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen johdosta.

Hallinto-oikeus katsoi ratkaisussaan, että virtuaalivaluutan vaihto toiseen realisoi verotuksen. Hallinto-oikeuden mukaan verovelvollinen sai virtuaalivaluuttojen vaihtamisesta johtuvat arvonnousut vallintaansa vaihtohetkellä. Verovelvollisella oli tästä lähtien mahdollista käyttää saamansa arvonnousu esimerkiksi uusiin virtuaalivaluuttavaihtoihin tai halutessaan ottaa voitot muutoin käyttöönsä. Hallinto-oikeus ei katsonut tulon syntymisen kannalta ratkaisevaa merkitystä olevan sillä, että mahdollinen saatu arvonnousu ei missään vaiheessa muutu viralliseksi valuutaksi, vaan riittävää oli, että verovelvollinen voi vallita arvonnoususta.

Onko tappio vähennyskelpoinen?

Mahdollisesti suurin virtuaalivaluuttojen verotukseen liittyvä harmituksen aihe on tappioiden vähennyskelvottomuus. Vähennyskelpoista on tuloverolain mukaisessa verotuksessa omaisuuden luovutuksesta aiheutunut tappio, johon rinnastetaan arvopaperin lopullinen arvonmenetys. Tällaisessa omaisuuden ja arvopaperin määrittelyssä on loppujen lopuksi kyse vanhasta ongelmasta, joka nousee uusien taloudellisen ilmiöiden myötä uudestaan esiin. Viime vuosien oikeuskäytännöstä voidaan mainita esimerkkeinä hinnanerosopimuksesta (CFD) aiheutuneen tappion vähennyskelvottomuus (KHO 2010:74) sekä listaamattomista warranteista (KHO 2013:117) ja vertaislainoista (KHO 2018:11) aiheutuneen tappion vähennyskelpoisuus. Listaamattomia warrantteja ja vertaislainoja koskevien ratkaisujen on katsottu tarkoittavan, että omaisuuden käsite on laaja.

Verohallinnon käsitys on ollut aina vuoden 2013 ohjeesta lähtien, että virtuaalivaluutasta aiheutuvan tappion vähentämisessä noudatetaan hinnanerosopimuksiin soveltuvia periaatteita. Tämän vuoksi virtuaalivaluutasta aiheutunut tappio on henkilökohtaisessa tulolähteessä vähennyskelvoton. Myös Keskusverolautakunnan syksyn 2017 ennakkoratkaisu KVL 54/2017 (äänestys 6-2, valitettu) vahvisti, että ethereiden luovutusvoittoon ei sovelleta luovutusvoiton verotusta koskevia säännöksiä, mistä voitiin päätellä tappion vähennyskelvottomuus.

Mainittua linjaa horjuttaa kuitenkin yllä mainittu virtuaalivaluutan vaihtoa toiseen koskeva tuore Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu 18/0426/3 (ei lainvoimainen). Hallinto-oikeus katsoi, että vaikka virtuaalivaluutalla ei ole lainsäädäntöön perustuvaa virallista asemaa, on sitä kuitenkin pidettävä omaisuutena, jolla on erilaisten aineettomien oikeuksien tavoin lähtökohtaisesti varallisuusarvoa ja jonka omistusoikeus on mahdollista luovuttaa. Näin ollen virtuaalivaluuttaa ei hallinto-oikeuden mukaan voida rinnastaa hinnanerosopimuksiin, joiden nojalla osapuolet maksavat toisilleen sopimuksenmukaisia suorituksia ilman, että mikään varallisuusarvoinen omaisuus vaihtaa omistajaa. Helsingin hallinto-oikeus katsoi edelleen, että virtuaalivaluuttaan ei ole syytä olla soveltamatta omaisuuden luovutusvoittoa koskevia säännöksiä.

Jos ratkaisu pysyy ja virtuaalivaluuttaan sovelletaan luovutusvoittoa koskevia säännöksiä, loogisesti tulisi olla niin, että virtuaalivaluutan luovutuksesta aiheutuva tappio on luovutustappiona vähennyskelpoinen. Lisäksi voittoon tulisi voida soveltaa hankintameno-olettamaa luonnollisten henkilöiden verotuksessa.

Epäsymmetrisen verokäsittelyn seurauksia

Hyvän verotuksen ominaisuuksiin kuuluu symmetria: jos voitto on veronalainen, tulee myös tappion olla vähennyskelpoinen. Jos tappio Verohallinnon linjauksen tavoin on vähennyskelvoton mutta voitto veronalainen, verotuksessa syntyy herkästi fiktiivisiä voittoja ja moninkertaista verotusta. Ongelma korostuu virtuaalivaluutan vaihdon toiseen ollessa verotettava tapahtuma, koska verotettavien tapahtumien lukumäärä on korkeampi.

Ongelmaa voidaan havainnollistaa seuraavalla esimerkillä, jossa henkilö maksaa 90 euroa veroa, vaikka saa sijoittamastaan 1.000 eurosta takaisin vain 700 euroa:

  1. Henkilö vaihtaa aiemmin 1.000 eurolla hankkimansa bitcoinit altcoineihin, joiden käypä arvo vaihtohetkellä on 1.300 euroa. Henkilölle syntyy 300 euron veronalainen pääomatulo, josta hän maksaa veroa 30 % eli 90 euroa.
  2. Henkilö vaihtaa altcoininsa takaisin bitcoineiksi, joiden käypä arvo on vaihtohetkellä laskenut 1.000 euroon. Henkilölle syntyy 300 euron tappio, joka on verotuksessa vähennyskelvoton.
  3. Henkilö vaihtaa edelleen arvoa menettäneet bitcoininsa 700 euroon. Henkilölle syntyy toinen 300 euron tappio, joka on verotuksessa vähennyskelvoton.

Jos viimeinen transaktio olisi ollut 300 euroa voitollinen, henkilöllä olisi ennen veroja 1.300 euroa kahden 300 euroa voitollisen transaktion ja yhden 300 euroa tappiollisen transaktion seurauksena. Tappion vähennyskelvottomuuden vuoksi henkilö joutuisi kuitenkin maksamaan todellisesta 300 euron voitostaan veroa 180 euroa, eli 60 %.

Tulevaisuuden näkymiä

Verohallinnon ohje julkaistiin 2.7.2018, mutta ohje on päivätty jo 29.5.2018. Ilmeisesti käännösaikataulusta johtunut viive voi käytännössä aiheuttaa ongelmallisia tilanteita erityisesti henkilöille, jotka ovat uusista verotuskäytännössä noudatettavista linjauksista tietämättöminä tehneet transaktioita virtuaalivaluutoilla ohjeen päiväyksen ja julkaisemisen välisenä aikana. Verovelvollinen on esimerkiksi voinut tehdä virtuaalivaluuttojen välisiä vaihtoja luottaen vanhan ohjeistuksen mukaiseen linjaukseen, että se ei realisoi verotusta. Lähtökohtana lienee, että Verohallinto soveltaa ohjettaan sen päiväyksestä lähtien, mikä on ongelmallista ja voidaan kyseenalaistaa muun muassa ennakoitavuuteen ja verovelvollisten luottamuksensuojaan viitaten.

Tappion vähennyskelvottomuus tai pelkkä vähennysoikeuden epävarmuus henkilöverotuksessa johtavat siihen, että ainakin laajamittaisempaa virtuaalivaluuttakauppaa voi verotuksen takia olla kannattavampaa harjoittaa vain yhtiömuodossa. Jos toiminta täyttää elinkeinoverolain mukaisen verotuksen edellytykset, tappio on nimittäin myös Verohallinnon ohjeen mukaan vähennyskelpoinen vähintään, jos virtuaalivaluutta kuuluu elinkeinotoiminnan rahoitus- tai vaihto-omaisuuteen.

Virtuaalivaluutat ovat ainakin nykyisessä laajuudessaan suhteellisen uusi ilmiö, joka on herättänyt uusia kysymyksiä ja tulee uusien virtuaalivaluuttojen – ja lohkoketjuteknologian – sovellutusten myötä herättämään vielä lisää uusia kysymyksiä paitsi henkilöverotuksen myös esimerkiksi yritys- ja arvonlisäverotuksen puolella. Epäyhdenmukaisuus ilman lainvoimaa olevien ratkaisujen ja Verohallinnon ohjeistuksen välillä on valitettava, mutta samalla luonnollinen seuraus tällaisista vaikeista tulkintakysymyksistä. Lopullinen verotus selviää vasta, kun kysymyksiin saadaan lainvoimaiset ratkaisut. Epävarmuuteen voidaan kuitenkin useissa tilanteissa varautua esimerkiksi verosuunnittelulla, ennakkoratkaisuin tai sopimusjärjestelyin.

Hannes Snellmanin kokeneet verotuksen ja teknologiajuridiikan asiantuntijat avustavat mielellään aihepiiriin liittyvissä asioissa.

 

Stefan Stellato
Associate at Hannes Snellman

 

Lauri Lehmusoja
Counsel at Hannes Snellman

Leave a Reply