Tax
Fintech-toimialan kehittyminen Suomessa edellyttää arvonlisäverolain vanhojen tulkintojen uudelleen tarkastelua
June 15, 2017
0

Rahoitus- ja vakuutusalan alihankinnoissa arvonlisävero on taloudellisesti merkityksellinen tekijä, koska palvelun ostajalla ei useinkaan ole oikeutta vähentää hankintaan sisältyvää arvonlisäveroa. Tällöin vero jää piilevänä rasittamaan rahoitus- ja vakuutusalan toimijoiden myyntiä. Vaikka verottoman toiminnan vähennyskelvottomuus on sinällään arvonlisäverojärjestelmän mukaista, piilevän veron lisääntyminen verottomalla toimialalla ei ole perusteltua, kun alihankinta voidaan katsoa olevan kiinteä osa verotonta palvelua ja siten täyttävän verottoman palvelun kriteerit itsessään.

Euroopan unionin tuomioistuin on jo varsin vanhassa Tanskaa koskevassa tuomiossaan C-2/95 Sparekassernes Datacenter (SDC) vuodelta 1997 käsitellyt arvonlisäverosta vapautetun liiketoiminnan määritelmää rahoitusalan palveluissa. Tuomioistuimen tuomion jälkeen tekninen kehitys on ollut merkittävää. Tuomioistuimen perustelujen voi kuitenkin katsoa olleen useilta osin aikaa edellä. Unionin tuomioistuin katsoi tuomiossaan, että IT-palveluja tuottavan yrityksen palvelut voitiin katsoa verottomiksi, jos ne olivat luonteeltaan erillisiä ja jos ne olivat erityisiä ja olennaisia vapautettujen liiketoimien kannalta. Tuomioistuimen tuomio koski asiaa, jossa IT-palveluja tuottavan yrityksen liiketoimet liittyivät tilisiirtoja sekä osakkeita, yhtiö- ja yhteenliittymäosuuksia, obligaatioita ja muita arvopapereita koskeviin liiketoimiin. Tuomioistuimen mukaan alihankinnan verosta vapautuksen edellytyksenä ei ollut se, että toimet tekee tietyntyyppinen yritys tai oikeushenkilö taikka että ne tehdään kokonaan tai osittain tietyllä, sähköisellä tai manuaalisella tavalla. Verosta vapautuksen soveltamista ei estänyt sekään, että kun toimenpiteen teki kolmas taho ja että pankin lopullisella asiakkaalla oli se käsitys, että palvelu on pankin tekemä.

Se seikka, että palvelut ovat välttämättömiä verosta vapautetun liiketoimen suorittamiseksi, ei kuitenkaan pelkästään tee palveluja verottomiksi. Verosta vapautettu palvelu on myös erotettava pelkän aineellisen tai teknisen suoritteen tarjoamisesta, josta on Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion C-2/95 SDC mukaan esimerkkinä atk-järjestelmän antaminen pankin käyttöön. Tuolloin tuomioistuin kuitenkin totesi, että kansallisen tuomioistuimen on tutkittava se, millainen vastuu atk-keskuksella on pankkeja kohtaan ja koskeeko tämä vastuu ainoastaan teknisiä seikkoja vai ulottuuko vastuu liiketoimien erityisiin ja olennaisiin tekijöihin. Kun oli kysymys arvopaperikauppaan liittyvästä alihankinnasta, niin arvioitavaksi tuli ottaa myös se, muutetaanko osapuolten oikeudellista ja taloudellista tilannetta.

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion C-2/95 SDC jälkeen rahoitus- ja vakuutusalan alihankintoja on käsitelty useasti oikeuskäytännössä. Selvää on, että rahoitus- ja vakuutuspalvelut ovat arvonlisäverottomia ja IT-palvelut ovat arvonlisäverollisia. Rahoitus- ja vakuutusalan alihankinnoissa tuomioistuimet ovat käyttäneet tässä jaottelussa perusteluina muun muassa sitä, että kun alihankinnassa korostuu tekninen osuus, se luokitellaan verolliseksi palveluksi. Lisäksi muulla toimialalla tuotteiden samankaltaisuudesta (sähköinen tuote / fyysinen tuote) aiheutuvia neutraalisuusongelmia ei ole välttämättä nähty niin merkittäviksi kuin ne todellisuudessa ovat.

KHO 2009:19
Tällaista vakuutushakemuksiin kohdistuvaa käsittelyä ei ole pidettävä arvonlisäverolain 44 §:n 2 momentissa tarkoitettuna verottomana palveluna, vaan se on enemmänkin teknisempää vakuutushakemusten käsittelyä tukevaa ja avustavaa atk-palvelua, jota ei voimassa olevan arvonlisäverolain mukaan ole säädetty verottomaksi.

KHO 2014:199
Korkein hallinto-oikeus katsoi, etteivät painetut kirjat ja muulla fyysisellä alustalla olevat kirjat ole käyttötavaltaan ja ominaisuuksiltaan siinä määrin samanlaisia, että verotuksen neutraalisuuden periaate edellyttäisi niiden yhdenmukaista verokohtelua.

Tämä perinteinen jako ja silmien ummistaminen neutraalisuushäiriöiltä ei ole kaikilta osin enää nykypäivää. Nykyään tietojärjestelmät kykenevät tuottamaan yhä monimuotoisempia tehtäviä automaattisesti ja robotiikka kehittyy. Arvonlisäverojärjestelmässä verollisten ja verosta vapautettujen palvelujen luokittelu perustuu palvelun luonteen määrittelyyn. Mikäli tietojärjestelmä kykenee suorittamaan palveluja, jotka täyttävät rahoitus- ja vakuutuspalvelujen kriteerit, niin arvonlisäverojärjestelmän ei pitäisi estää niiden luokittelemista rahoitus- ja vakuutuspalveluiksi. Jos perinteiseen ajatteluun lukkiudutaan, niin linjaukset tulevat vääristämään verollisten ja verosta vapautettujen toimien rajoja ja vaikeuttamaan alihankintojen tekemistä sekä siten estämään arvonlisäverotuksen neutraalisuusedellytysten toteutumista. Oikeuskäytännössä on kuitenkin olemassa myös päätöksiä, joissa sähköisestä järjestelystä huolimatta on pyritty arvioimaan sitä, mistä kokonaisuudessa on kysymys.

KHO 2009:97
A Oy:n sähköisesti ylläpitämän internet-palvelusivuston kautta oli mahdollista täyttää luottohakemus samanaikaisesti useille eri rahoituspalvelujen tarjoajille. A Oy:n suorittamat toimet saattoivat johtaa varsinaisen luottosopimuksen syntymiseen A Oy:n päämiehen ja luotonhakijan välillä. A Oy saattoi rahoituspalveluja tarjoavat yritykset ja näitä palveluja hankkivat tahot yhteen, jotta nämä osapuolet tekisivät keskenään sopimuksen. Kun otettiin huomioon arvonlisäverodirektiivin verosta vapautettuja rahoituspalveluja koskevat säännökset ja niiden tulkintaa koskeva Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö sekä palvelujen luonne ja tarkoitus, A Oy:n päämiehiltään veloittamat palkkiot olivat korvausta arvonlisäverolaissa tarkoitetusta verottomana rahoituspalveluna pidettävästä luottojen välityksestä.

KHO 2017:18
Asiassa A laski korttitapahtumista kauppiaalle kuuluvat tilitykset sekä veloitettavat palvelumaksut ja muodosti tilityksistä ja veloituksista Payment File -tiedoston. Payment File -tiedosto toimitettiin pankin omaan järjestelmään, jossa se sai sen sisältämien tietojen mukaiset tilitys- ja veloitustapahtumat konkretisoitumaan kauppiaan ja pankin välillä automaattisesti ilman pankissa suoritettavia toimenpiteitä. Korttimaksutapahtumissa raha ei kulkenut A:n omien tilien kautta. Asiassa oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan A:n osalta oli kysymys pelkästään tietojärjestelmän toimittamisesta ja ylläpitämisestä. Korkein hallinto-oikeus kuitenkin katsoi, että A:n suorittaman palvelukokonaisuuden oli katsottava muodostavan verosta vapautetun rahoituspalvelun.

Fintech tuo mukanaan merkittäviä uudistuksia myös rahoitus- ja vakuutusalalle. Tämä aiheuttaa suuria investointitarpeita ja tuo mukanaan uudentyyppisiä alihankintamahdollisuuksia ja -tarpeita. Alihankintoja suunniteltaessa sekä myyjien että ostajien olisi hyvä ottaa huomioon arvonlisäverotuksen aiheuttamat kustannuspaineet ja mahdollisuudet arvonlisäverosta aiheutuvien kustannusten hillitsemiseen. Rahoitus- ja vakuutusalalla voikin olla tarvetta arvioida aikoinaan arvonlisäveron aiheuttamia lähinnä IT-kustannuksia hillitsemään perustettujen arvonlisäveroryhmien rakenteiden optimaalisuutta tätä päivänä. Lisäksi ulkopuolisten alihankintojen verokohteluun liittyviä mahdollisuuksia olisi hyvä arvioida siten, että voisiko alihankinta olla tietyllä tavalla toteutettuna arvonlisäveroton. Kun Fintech-toimialan kehitykseen voi liittyä uudenlaisia alihankintaketjuja ja toimialan ekosysteemin kehitys Suomessa voi edellyttää kansainvälisessä kilpailussa pärjäämisen kannalta alkuvaiheessa enemminkin monen pienen startupin toiminnan mahdollistamista ennen kuin tapahtuu näiden toimijoiden konsolidointia, niin verotuspäätökset ei saisi estää tätä rasittamalla Fintech startupien alihankintatoimituksia ylimääräisellä verokustannuksella, kun kyseessä on kuitenkin sisällöltään välittömästi rahoituspalvelun suorittamiseen liittyvä tekninen innovaatio.

Blogin kirjoittaja on työskennellyt aikaisemmin myös ICT-hankkeen johtajana.

 

Saukko_Petri

Petri Saukko
Specialist Partner at Hannes Snellman