Tax
EUT:n ennakkoratkaisun pyytämättä jättäminen purkuperusteena (KHO 2016:202 ja KHO 2011:38)
December 15, 2016
0

Korkein hallinto-oikeus antoi tänään mielenkiintoisen ylimääräistä muutoksenhakua koskevan vuosikirjapäätöksen KHO 2016:202.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko vakuutusoikeuden päätös purettava sen vuoksi, että vakuutusoikeudessa valitusta käsiteltäessä oli tapahtunut menettelyvirhe, joka oli voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen, kun asiassa ei ollut pyydetty Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

KHO totesi, että hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan päätös voidaan purkaa, jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen.

Lisäksi päätöksessä todetaan, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (jäljempänä SEUT) 267 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ennakkoratkaisu perussopimusten tulkinnasta sekä unionin toimielimen, elimen tai laitoksen säädöksen pätevyydestä ja tulkinnasta. Artiklan kolmannen kohdan mukaan, jos tällainen kysymys tulee esille sellaisessa kansallisessa tuomioistuimessa käsiteltävänä olevassa asiassa, jonka päätöksiin ei kansallisen lainsäädännön mukaan saa hakea muutosta, tämän tuomioistuimen on saatettava kysymys Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi.

KHO totesi, että vaikka vakuutusoikeuden on tullut asiaa ratkaistessaan ottaa huomioon Euroopan unionin oikeus ja unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, sen arvioiminen, minkälainen yhteys A:lla on ollut Suomeen sillä hetkellä, kun hän on hakenut opintotukea, on kuulunut yksinomaan vakuutusoikeudelle.

Kun otettiin huomioon unionin tuomioistuimen vakiintunut oikeuskäytäntö, tässä asiassa A:n yhteydestä Suomeen esitetty selvitys, jäsenvaltioille integraatiota yhteiskuntaan koskevien arviointiperusteiden valinnassa kuuluva laaja harkintavalta sekä se, että integraation asteen arviointi kuuluu yksinomaan kansalliselle tuomioistuimelle, korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei vakuutusoikeus ollut menetellyt virheellisesti, kun se ei ollut pyytänyt unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisua asiassa. Asian käsittelyssä vakuutusoikeudessa ei siten ollut tapahtunut menettelyvirhettä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, joten purkuhakemus oli hylättävä.

Päätös on hyvin perusteltu ja KHO:n kokoonpanossa puheenjohtajana olikin unionin tuomioistuimessa aiemmin julkisasiamiehenä toiminut Niilo Jääskinen. Vaikka päätös oli tässä tapauksessa valittajalle kielteinen, päätös ja sen julkaiseminen osoittavat edelleen, että EUT:n ennakkoratkaisun pyytämättä jättäminen on menettelyvirhe, joka voi oikeuttaa päätöksen purkamiseen.

Päätös onkin hyvä jatko ratkaisulle KHO 2011:38, jossa KHO totesi myönteisessä purkupäätöksessään seuraavaa:

“Yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisun C-196/04 jälkeen yhtiö haki korkeimmalta hallinto-oikeudelta väliyhteisötulon verotusta koskevien päätösten purkamista. Hakemuksen johdosta korkein hallinto-oikeus totesi muun muassa, että purkuhakemuksen kohteena ollutta korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä tehtäessä jäsenvaltioiden väliyhteisölainsäädännön yhteensopivuus yhteisön oikeuden kanssa ei ollut ollut yhteisöjen tuomioistuimen arvioitavana. Kun kysymys oli tulkinnanvarainen eikä asiassa tehty tästä huolimatta ennakkoratkaisupyyntöä yhteisöjen tuomioistuimelle, asiaa käsiteltäessä oli tapahtunut menettelyvirhe, joka oli voinut olennaisesti vaikuttaa asian ratkaisuun.

B N.V. oli sen toiminnasta saadun selvityksen perusteella todellisuudessa asettautunut Belgiaan ja tosiasiallisesti harjoittanut siellä taloudellista toimintaa yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisussa C-196/04 tarkoitetulla tavalla. Näin ollen asiassa tehdyt päätökset ovat kyseisen ratkaisun valossa olleet myös yhteisön oikeuden vastaisia ja siten sisällöllisesti virheellisiä. Kun lisäksi asian taloudellinen merkitys oli huomattava ja yhtiö oli tehnyt purkuhakemuksen välittömästi yhteisöjen tuomioistuimen mainitun ratkaisun antamisen jälkeen, korkein hallinto-oikeus purki keskusverolautakunnan ja korkeimman hallinto-oikeuden päätökset sekä tältä osin vuodelta 1999 ja 2000 toimitetut verotukset ja palautti asian Verohallinnolle uudelleen käsiteltäväksi.”

Tapauksessa KHO 2011:38 korkein hallinto-oikeus päätyi siten purkamaan myös oman aiemman päätöksensä KHO 2002:26. Vuosikirjaratkaisut KHO 2016:202 ja KHO 2011:38 osoittavat, että jos ennakkoratkaisun pyytäminen EUT:ltä on laiminlyödään, voidaan aiempi päätös menettelyvirheen johdosta tarvittaessa purkaa.

 

Haapaniemi_Ossi

Ossi Haapaniemi
Partner at Hannes Snellman